Helmikuu laiskotellen

Helmikuu meni vähän miten meni. Surua, menetyksiä, motivaation puutetta, ahistusta ja samoin myös iloa, onnea, rakkautta, yhteistä aikaa, omaa aikaa... Lista on loputon. Nyt on kuitenkin aika uudelle "aloitteelle", aion osallistua nyt tulevana maanantaina alkavalle FitFarmin Superdieetille. 

Uusi superdieetti kuulosti minun korvaani juuri täydelliseltä, 1+6 viikkoa kestävä valmennus, johon sisältyy valmistava ensimmäinen viikko. Oikeasti valmistautuminen kunnolla tuntuu että olisi oikea tapa minulle. Viimeinen viikko on ollu tosi hermoja raastavaa, kuume on seilannut 36,8-38.8 asteen välillä. Toivottavasti ehdin parantua viikonlopun aikana. 

Keskiviikko on pahin.

Olen aloittanut monet monet dieetit ja herkkulakot. Ei, ne ei vaan pidä. Tulee napsittua ja syötyä tarkoituksellakin. Milloin huonoon omatuntoon milloin huonoon oloon milloin vaan nälkään. Tänään sitten repsahdin, söin sipsiä. No entä sitten! Söin kolme perunalastua, vain kolme. Sen jälkeen aika nopeasti teinkin jo kotitreeniä ja join paljon vettä. Samalla miettien että eihän dieetti voi kolmen sipsiin kaatua. Vaikka söinkin -ei- sallittuja ruokia, niin kuitenkin ajatus oli edelleen sama kohti tavoitetta. Muutama siksi sinne tänne, ei se elämään kaada. Vaan treeniä lisää. Huomenna, torstaina, on treeniohjelman 3.osio. Ja silloin aion kävellä.

Kuulokkeet, minkälaisia käytät? Ja mikä ihme se on se mikä laitetaan käsivarteen?

Toinen päivä sitä ja tätä

Eilen tiistaina oli aivan mahtava päivä. Toinen päivä aikuisopiskelijana Ammattiopisto Lappialla (lähihoitajaksi) , dieetin toinen päivä, salitreenien toisen osan ohjaus, aerobinen ja vielä mahtava ruoka! Olen ylpeä itsestäni! Onnistuin.

Tässä kaikki tiivistettynä, ehkä hieman avaan mitä näillä kaikilla tarkoitan.

Maanantaina minulla alkoi kauan odottamaan lähihoitaja koulu, jota käyn työ- ja verkkopainotteisena. Koulupäiviä on viikossa 2-3, loput etäopiskelua tai työssä oppimista.

Aloitin siis Fitfarmin superdieetin maanantaina viime elokuussa olleen ryhmän ohjeilla. Pihistelin ehkä ostanut uutta. No olenkimän oppinut juomaan 2-3,5l vettä, mikä on todella iso määrä minulle. Yleensä olen juonut 0-2dl. Tähän asti (dieetin ajan, 3pv) olen syönyt aamupalan joka aamu ja niin teen myös myöhemmin. Siitä tulee huomattavasti parempi olo, piristyy ja eikä se nälkä koputa heti tunnin päästä. Mutta kyllä on asiat niin että raejuustoa ei pidä sekoittaa minkään sekaan. Raejuusto raejuustona ja puuro puurona. Piste. Kasvikseen syöminen on minulle samalla tuttua ja uutta. Yritän tutustua ja kokeilla uusia outoja vihanneksia. Perus tomaatti, kurkku ja paprika on löytyneet lautaselta jo useamman kuukauden ajan, tietty ennen sitäkin mutta vain silloin tällöin.

Sitten treeniasiaa. Maanantaina tei mahtavan kotitreenin, vieläkin reidet kipeänä. Apulaisena toimi 3-vuotias tyttöni, varsin innokkaana ja hyvin kiireisenä. Usein kuului "hopihopi äiti". Tiistaina sitten oli salitreenien toisen osan ohjaus. Meillä kun auto meni aiemmin rikki, "jouduin" kävelemään salille. Tajusin matkalla että sinne ei olekkaan niin pitkä matka kuin on mielessä ajatellut ja samallahan siinä tulee tehtyä alkulämmittelyä. Treeni oli ihan huippu, joka osassa tuntui ja hiki tuli pintaa. Toisin sanoen verta, hikeä ja raivoa. Ja minä onnistuin! Treenin päätteeksi olin kuitenkin ajatellut mennä kotiin kaverin kyydillä, puhelimen akku oli kuitenkin loppunut ja vaihtoehtona oli kävellä kotiin. Olin aivan maitohapoilla, välissä oli pakko pysähtyä hengähtämään ja tasoittaa sykettä. Kokoajan olin sillä mielellä että pystyn tähän, jaksan kotiin. Ei se matka niin kamalan pitkä ole, mulla on vaan niin saakelin huono kunto. Mutta eiköhän se tästä kohene.

Kuten jo aiemmin kirjoitin että olen oppinut syömään aamupalan ja juomaan vettä päivän aikana, niin olen myös oppinut lautasmallin. Puolet kasviksia, 1/4 peruna/riisi/pasta ja 1/4 liha/kana/kala.

Ruoka maistuu, treeni sujuu! Jos tällä ei ala läskit lähteen niin ei millään!

Epäonnistumista

Lupasin mielessäni itselleni että kirjoitan jokapäivä tänne jotain. Mutta ei, aika vaan ei riitä, illalla on jo niin väsynyt ettei ajatus kulje järkevästi. Mutta nyt tällaisilla -30 pakkasilla on hyvä istahtaa ja kirjotella kun ei ulkoilemaankaan pääse.

Ensimmäiset kaksi päivää meni oikein mallikkaasti mutta eilen illalla tuli ihan kamala ässä mix-karkkihimo. No valitettavasti niitä oli kaapissa, ja pakkohan niitä oli muutama ottaa. Tuli kyllä vähän paska fiilis mutta kuitenki olen tyytyväinen siihen että otin vain niitä enkä kaikkia muitakin mitä kulhossa oli.

Sain uudet treeniohjelmat tiistaina. Mutta mikä häpeä, missä on minun vatsalihakset?  :( Vatsarutistuslaiteessa kokeilin ensin 10kg ja sitten 5kg. Ei vaan onnistu, minun vatsalihakset on olemattomat. Ohjaaja kuitenkin antoi ohjeeksi tehdä vatsalihastreeniä kotona ja tämän treenin päätteeksi. Muutaman kuukauden jälkeen aioin kokeilla tätä laitetta uudestaan ja aion onnistua siinä.

Ruokapuoli on mennyt ihan samaa rataa kun ennenkin, harvoin ja paljon. Yritän juoda vettä mutta sekin jää. Salilla menee yleensä se litra ja se sitten onkin päivän saavutus. Salaattia ja vihanneksia on kyllä ollut joka aterialla mikä on oikeastaan askel oikeaan suuntaan.

Uni maistuu niinku ennenki. Voisin nukkua vuorokauden ympäri.

Ensimmäinen päivä uutta elämään

Lupasin edellisessä kirjoituksessa että kirjaan seuraavana päivänä tavoitteet ja suunnitelmat. No meillä on ollu melko kiirus viikonloppu ja vuoden vaihde että nyt sitten vasta ehdin.

Tänään uskalsin mennä puntarille ja se näytti mielestäni 25kg liikaa.. 105,4kg! Eli päätavoitteena on 80kg, jonka jaan sitten "pienempiin" välietappeihin. Ensimmäinen etappi on -5kg. Aikaa annan itselleni vuoden koko projektiini. Ensi jouluun mennessä olen tavoitteessani. Ensimmäiselle "pieneen" tavoitteeseen annan 2kk. Jostain syystä en kuitenkaan saa kuvia tähän ladattua.

Tämä päivä kuitenkin meni vähän miten meni.. Olen kyllä liikkunut, en käynyt salilla vaan tein kotitreeniä. No syöminen ei ollu mikään poikkeava, söin kyllä mutta ensimmäisen kerran varttia vaille 5, Makaronia ja jauhelihakastiketta, muut söi pitsaa. Kiusaukseni cocacola astui kuitenkin mukaan, mutta otin vain lasillisen. Huomenna on INBODY-mittaus ja aja ajattelin samalla reissulla tehdä jotain pientä, ehkä vaan juoksumatolla.

1.askel

Salikortti- CHECK! Seuraavaksi vuodeksi, eli minut löytää salilta vähintään 3 kertaa viikossa.

Olenko hullu? -En tiedä. Ehkä, mutta nyt on pakko löytyä motivaatiota kun se on maksettu. Tein vuoden sopimuksen. Maanantaina on INBODY-kehonkoostumus mittaus ja tiistaina ohjelman ohjaus. Sitä ennen aion aloittaa vuoden ensimmäisen päivän menemällä salille ja tehdään vaan perusjuttuja, vanhalla ohjelmalla. Olen siis aiemmin, lokakuussa, käynyt ensimmäisen kerran salilla.

Vuoden jäsenyyteen kuuluu myös ravintovalmennus. Otan senkin mahdollisimman pian, aikaisten vai miten sen sanois. Heti kun mahdollista ja aikataulut passaa kaikinpuolin.

Tänään tein myös ruokapäiväkirjan, tai no sain siihen kirjoitettua ja vähän koristeltua etusivua. Tavallaan tuntuu typerältä suunnitella ja kirjottaa asioita mutta yritän ajatella sen niin että kun suunnittelen niin se on helppo toteuttaa. Onko se sitten väärin? -Sitä en tiedä.

Huomenna ajattelin kirjoittaa lähtökohdan. Yritän myös saada ennen kuvat otettua. Käyn puntarilla, vaikka sitä inhoan eniten mutta totuus on pakko kohdata. Mittaan myös kehoni. Onko sille joku oma sanonta, sitäkään en tiedä. :'D Niistä laitan tavoitteet ja operaatio/urakka/projekti/suunnitelma alkaa toteutua.

Uusi vuosi, uudet kujeet

"Joulun jälkeen aloitan karkkilakon." "Uutenavuotena alkaa herkkulakko." Ja niin edelleen. Joka vuosi sama laulu. Ja kierre jatkuu. Nyt on sen kierteen aika loppua ja jälleen olen päättänyt alottaa karkkilakon, herkkulakon ja vielä pari muutakin. Aioin muuttaa elämäntavat. Siitä se lähtee jos jostain.

Siinä vaiheessa kun oma peilikuva ällöttää, ahistaa ja saa inhon valtaan, on oikeasti aika tehdä jotain. Vaatteet ei mahdu päälle, aina tuntuu että on makkarankuoressa. Rakas avomieheni jaksaa kuitenkin päivä toisensa jälkeen sanoa ettei minussa ole mitään vikaa, rakastaa minua tällaisena kuin olen, möhömahana. Silti se häiritsee, haluaisin vihdoin olla tyytyväinen itseeni ja kroppaani. Se "vika" on korvien välissä mutta se ei itsestään parane, sille täytyy tehdä jotain.

Aion kulkea salilla 3-4krt viikossa. Syödä terveellisesti. Opetella syömään aamupalan ja yhteensä viisi ateriaa päivän aikana. Yritän juoda vettä 3-4 litraa päivässä. Ulkoilla päivittäin, vähintään tunnin.

Mielenkiintoisena odotan miten saan tehtyä suunnitelmistani totta! Motivaatio on ainakin kohdillaan.